Ko' kaksjalkasten toihveet poksahtaa

10 januari 2013 

Niin se on se jouluki jo oikeala puolela, niinko pruukathaan sanoa.

Ja ensilumen aikhaan se taas on väärälä puolela, siinä se heiluu ko

paska rathaassa eikä oikheen tiiä minne päin pitääs. Joulupukki on

hommansa hoitanu ja toivottavasti muukki pukit.

Lapset kuitenki olit hetken ilosiako sait riemula repiä paketit paper-

eista ja paljastaa mitä ne oikheen sisälsivät. Silmät kirkhaat ko

taihvaan täheet pimeälä pakkasiltana ja toihveet suuret ette henkeä

melkhein salpasit. Niin se joulu on, iloon juhla meile kaikile kaks-

jalkasille, eteenki lapsile se suureksi kasvanut toihveitten bubbla joka jouluaattona poksahtaa ja leikkiä kestää yöhön saakka. Vielä tässä

herkustelen joulun ja joulupukin antamia makeisia isosta punasesta

pussista, ettei tartte säästätellen suuhun lappaa. Kerranki saapi kourala kraapasta.

Vanha astu syrhjään ja anto tillaa uuelle vujele. Ei se vain

niin lähteny ette kukhaan ei huomanu, eikä tämä uusikhaan astunu

asemhiin tietämättä. Pussilisen raketteja metki traakasimma sinne

kirkontörmäle ja prämhäytimä ilmhaan ette prätinä kävi ja yölinen

taivas säkenehti. Svaavelinhajju ilmassa ko entisaikojen suustaladattavien torrakoitten säpinästä Lutzenin tanterheella. Sallaa sitä suussa pyöritteli numeroita sille uuele vujele joka tunnutti niin ouolta ette kieli kiemurtelija

löi voltteja, lievästi sanottuna: 'Tjyygyhyntr.. tjyygyhyndratretton',

harjottelin ja sittehän se sieltä muljahti ulos äänheen se 2013!

Mutta toisenki kerran mie silti kirjotin väärin 2012 ko minun piti aikaa

merkata johonki. No niin, mutta nyt se kyllä alkaa luistamhaan,

sano Lyyti ja löi kämmenellä perspuolheen.

Muuten, tässä nyt vissiin on hyvä sauma toivottaa kaikile tämän sivun lukioile hyvvää ja antoisaa uutta vuotta, ja ennenkaikkia onnellista uutta vuotta! Sehän tietenki merkittee nousevaa palkkaa ja pansuunia, nousevaa elintasoa ja laskevia veroja.

Enäämpi vapaikaa ja parempia politiikkoja. Ja kyllä se olis jo aika sille jonkulaisele lottovoitolekki, onhan tässä jo sinne niitä riviä pistetty vuosien varrela ja kolikkosummaa kasvatettu, ette ..

Häätyy kuitekki sanoa ette tämä menny vuosi oli pajalan kannalta kaikkea muuta ko samassa paikassa tramppaamista. Sahavaaran kruuvahommat on jo niin pitkälä ette se selvästi näkkyy meän jokapäiväsessä elämässä täälä. Trafiiki on lissäintyny niin paljon ette joskus pölättää mennä kylätien yli. Kaupoissa on paljon enäämpi väkeä ko ennen ja silti kaupat on paljon piteemphään auki ko ennen. On kohta samat aukioloajat ko isomissaki paikoissa, ja kyndiä näyttää riittävän silti, tavara ja raha liikkuu, niinkö Kitkijärvessä ennen aikoihin, joku sano.

Enpäs nyt muuta tällä kertaa ko yritethään parhaan mukhaan talsia etheen päin ja olla polkematta tyhjän pääle. Niin kauvvon ko kova tuntuu kengän alla niin kauvvon täälä taival katkea, sanominun sanonheeni. Ei tassustella hissusten milhään siepakoila, ko kovasti ja tanakasti kantapäät ja klakaat koputellen kotiseun kaitasia ja jäisiä polkuja.

- Näin on!.

Rakhaus on rikhaus

1 juni 2012

Tässä sitä taas istuthaan ja ootethaan sitä kessää ko köyhä parempia aikoja. Kummakki tuntuvatyhtä epävarmoilta justhiin nyt ko mittarissa vain joku aste lämmintä ja ilmojen haltialla raepussikäjessä ko entisellä maaherrala Anders Björckilä siemenpussi. Mutta siinä siementen heitossa eikyllä paljoa taitoa näkyny. No en mie sitä oikeast nähny, teeveessä vain. Vähän tuntu semmoseltaylilyötyltä jipolta vain, ja niinko se varmasti oliki.Jopa sitte siitä köyhyyestä joka aina näyttää roikkuvan pajjan helmassa kiini. Vaikka nyt meilä onkuitenki toivetta myyäkki! Meilähän tullee se kruuva tänne, työt on jo käynissä ja kauhea naputuskuuluu Sahavaarasta. Mehän ootama sitä ko monet meitä ennen oottivat sitä Messiasta, vissiinjokku vieläki oottavat. Mie jaksa oottaa vaikka kunka kauvvon ko niin kauvvon jo ootettu. En tiiä,mukavampi se on oottaa parempia aikoja vaikka sen jo tietää etukätheen ette ei niitäkhään tule.Mikkä net paremat ajat sitte on? Jos ajattellee mitä met ennen ajattelima paremista ajoista niin..nythään met oikeasthaan elämä niissä. Enkä mie tiiä miten net paremat ajat oikheen hunteeraa! Minusta minun nuoruusajakki olit hyviä aikoja. Kohta paremat ko nyt, ei ollu niin paljon krääsääkotona ette pitket jonot sinne återvinninkhiin aina, eikä ihmiset olheet hättänyksissä kaiken kamankansa ette piti loppiksia pittä joka toisessa talossa. Sillon viethin vain joskus sinne methään ajjantaka kottikärrölä net tavarat jokka varmasti oli lophuunkäytetty. Aivan varmast kromuja! Eikäsillon tietty misthään återvinnikistä mithään. Ajattelen vain onko niilä mithään yhtheyyttä kromuila, köyhyyellä, rikhauella, huonoila- ja hyviläajoila? No jos rikhaus on sitä ette on hukkumassa omhiin ostokshiin niin sillon met kyllä olema nyt rikhaita. Eli sitte ette joka toinen meistä on syömässä itteään kuoliaksi hyviilä ruila ko teeveessä jalehissä muuta heti oleekhaan ko monimukkasia ruokareseptejä. Mutta jos rikhaus onki jotaki muuta, semmosta jota oli sillon ennen mittaamattomasti muttaroskia vain kottikärrölhinen kesässä niin.. Sen jälkheen met kyllä olema aika köyhiä tänä päivänä!

No se siitä ja sen hurjuudesta! Pääasia vissiin on loppujen lopuksi ette met kaikki voima hyvinja rakhaus leimua ko kaikkien aikojen kovimat ukkosilmat. Sillä se oikea rakhaus on varmhaanvielä tulisempi ko kaikki taihvaan salamat kerrala! Aivan niinko entinen kova sotahul.. sotakenraali (generaali) Napoleon oli sanonu ette; - 'Korpraalin rakhaus on friskimpi (voimakhaampi) ko koko generaalin armea'! Niinpä ette.. en tiiä alanko mie enämpi tuosta rakhauesta nyt selvittämhään. Kyllä varmasti sitäon näin kevälä ilmassa aivanko ko niitä polleniaki josta moni puhhuu ja kärsii. Mutta net vissiinon vähän eri asioita, vaikka kuitenki jotenki kuuluvat yhtheenki. Eikö se polleni ole jotenki rakhauen seuraus ja sivutuote (biprodukt), aivan niinko bensiiniki öljyn sivutuote. Niin se on.Jokhaisella se kuitenki kalvaa sielä jossaki rinnan onteloissa, toisila vaphaamasti ko niilä jokkahalvaavat sen pittää kousissa ja piilossa aivanko yks kuninkas sitä velierkkiä sielä kiven ympäröimässä kammiossa kaukana saaressa. Eikö se ollu se Erik XIV sielä Ålandin kivilinnassa. Enpä tässä muuta perjantaiiltana ko.. pistän kanankoivet uunhiin ja nautin ruasta ja tästäelämästä. Onko se nyt sitte se 'hyvä aika' vai 'huono aika' ei paljoa minua kiusaa ko pistelensitä kannaa poskhiin ette rasva tippuu kahta puolta ja silmissä kiiltää hullun ilme. Luut kylläjätän syömättä vaikka niissäki varmasti olis sitä alkuperäästä voimaa. Mutta ne on luonto eri-tyisesti ja vartavasten 'korvamerkiny' muile nälkhäisille eli sitte maan lannaksi. Ihmisen parhaalekaverille koirale kananluut varmhaan on liian teräviä syötäväksi, vaikka kyllä nälkhäinen kaveri syöpi vaikka isänän paskaset hanskat. Lopuksi kuitenki toivon.. kaikile hyvvää kessää, kalaonnea, vähän sääskiä, paarmoja jamuita ilkeitä itikoita. Paljon kuitekki perhosia ja pääskysiä ko net rauhottavat mukaavastiihmismieltä.Lisäksi toivon kaikile vähäkromuista kessää mutta paljon rikhautta ja vielä enäämpi rakhautta,jopa sinne syvhiin harhmaishin unohtethuin hämähäkinverkoila koristethuihiin syvämhen kolhoin. Mutta vähän lyhemästi ja selvemästi sanottuna; 

- Hyvvää ja onnelista kessää kaikile!

Pässit hommissa ja proppi pohjassa ko naisten antaa päättää

13/15 mars 2009 

Tuuli heiluttellee keppiä jossa linnun fläskit roikkuu ja kaksi harakkaa gungaa kuusenoksala,pyrstölä balanseraavat, aivan ko trapetsit kapuloitten päälä sirkuksessa. Perjantaipäivä on harmaa joka tekkee mielenki vähän harmaaksi. Eilen paistoiki aurinko ja mieli oli korkealla, luuhasin kyliä pitkin ko Bella koskaki. Maailmassa aina tapahtuu, mutta täälä ei paljoa. Aamula kattoin kyllää ja ajattelin ette yksinolin ko ei ristin sielua näkyny misshään. No varmasti sielä oli liikettä niissä neljässä kymmenessä boxissa joissa täälä on joku asukas, enimiten yksi ja sitte kaksi joka talossa, vain merkki joissa assuu enämpi ko kaksi, oli joku räknäny. Tekkee semmosta vaivaloista kuolemaa tämä kylä, ja ainoa valopilkku on ette meilä on tuo kauppa josta saapi ruokaa. Muuten met tietenki vähenemisimä hopummin. Ko saapi ruokaa joka päivä niin sitä pyssyy hengissä, eläminen on taas toinen asia. Siitäpä tuli miehleen ette minun häätyy panna lissä noita fettipalloja linnuile tuohon ulkona hängaavhaan fieterhiin, on soma kattoa klasista ko net syövät. Joskus käypi oravaki siinä, ja on sattunu ette se pirun hackspettiki hakanu palloa. Sille haluaisin antaa suolat perseesseen, senki tikka hakka.

Yhtäkkiä tuliki pyhäpäivä tässä välissä, ja on paljon parempi ilmaki. Kirkhaampi ja kohta plussan puolela tuo mittari. Saapi nähä alkavakko kirkonkellot soihmaan ko kello tullee kymmen kohale, näkkeepä sen jos sielä on mithään nyt. En kyllä meinaa mennä sinne mutta muuten soma ko net kilisevät, on kuitenki niinko jotaki elämää kylässä. Ko tuola kylän raitilakhaan ei sitä niin paljon ole, kuitenki nämät pyhät on niin hiljaset että.. kohta hiirenki askelheet eekkaavat ko entisajan hevosen kaviot asfaltthiin. Kyllä se Pekka tuossa suomen tullissa suuttu ko Kolarin patrulli oli yövahissa kirjottanu mitä yöllä oli tapahtunu. Kyllä net vähän pilkallisesti kirjotit tietenki ko net taas pijit Kolaria niin tärkeänä rajan- ylityspaikkana ja Muoniota halveksit. Mutta toisinpa kävi, Muonio jäi ja Kolari panthiin kiini. Mutta..mitä net sitte kirjottivat siihen patrullikirhjaan? Joo..:

03.15 Hiiri laukko poikki tien. /

04.05 Pässit nussit saaressa'.

Ette ei se niin kumma jos Pekkaa otti hatusta ja sano ette net miehet ei kyllä koskhaan ennää tule Muoniossen yövuorhoon. Ja piiaan net kolarin miehet sitä justhiin halusitki, ko oli niin pitke se ajomatka. Enkä mie usko ette net sen jälkheen sait tulla Muoniohon yövuorhoon. Nyt Pekka on poissa ja muut tuulet sieläki puhaaltaa, mutta taas toishaalta sielä Kolarissa ei niitä tullimiehiä ennää olekhaan.

Olettakos kuulheet muuten sitä ko yhelä naisela oli kolme miestä jokka halusit friiata, eikä nainen oikheen osanu päättää, niin.. se testasi miehiä; Spoolasi baadikaaran täynä vettä ja kysy jokhaiselta millä net sen tyhjentäsit jos olis teelusikka, kahvikuppi ja kymmenen litran ämpäri.

No kaikki kolme miestä melkhein köörissä vastasit ette ämpärillä tietenki, kukas hullu teelusikalla... Nainen vastasi;

- Jaa, mie kuitenki vetäsin vain propin pohjasta auki ja antasin veen huilata! No niin se on ette kyllä nuo naiset meitä miesraukkoja fiilaavat linssiin tuon tuostaki, en tiiä sitte onko net jotenki nokkelampia ko me miehet vai mitä se on.

- Eläkää rauhalisesti ja pitäkää vaarila ette teitä ei pääse kukhaan puijaahmaan ;)

Joulutontule puuroa ja Aatamin vehkheile lähtöä jos vielä söhhii

27 november ´2008 

Tässä nyt istun ja mietin maailman menoa ko tuorestaiaamu vähitellen valkenee. Hain justhiin toisen kupin kahvia ja ajattelin ette koristan tätä aamua vielä yheelä mazariinilä. En tiiä sitte pitikö se paikkaa mitä minun kysiini sano kerran, ette paakari päivän työn jälkheen kokoa kaikki taikinakappalheet yhteen ja tekkee niistä mazariineja. No olkhoon miten on, makeat net kuitenki on, ja mie pruukaan tarjota niitä minun viehraillekki. Ei ole vain kukhaan vielä moittinu. Eikä se vain ole ennää niin pitke aika sinne jouhluunkhaan. Nyt pyhäänä on ensimäinen adventti jo, ja sitte se alkaa hurista täyttä vauhtia joulua kohi. Ko niitten lahjojen kansa ei tarttis päätä ajatella mäsääksi, se on aina yhtä kova paikka. Joku sannoo tykkäävänsä ette keksiä ja laittaa joululahjoja ja sillon on kyllä oikealla aaltopittuuella, lahjathan oikheesti pittää antaa hyvälä ja keveälä syvämellä, vai mitä?Monta joulua oleme jo puhunheet ette vähenämä niitten jouluklappien laittamista täytten keskheen, ja yhtä monta kertaa se sopimus on särjetty. Joku sano ette jossaki paikkaa on jo alettu reeahmaan, ette kauppiat pölkäävät ette ihmiset ei nyt maailman kriisin aikhaan osta yhtä paljo tavaraa jouluksi ja heile sitte jääpi myymättä paljon. Ei sekhään ole hyvä, vaikka hyvä kyllä jos tämä hullu jouluhässäkkä vähenis ja lievittäs ihmisten paihneita joulun alla. No näkkeepä sen, saattaa silti tulla uusi rekoordi joulukaupasta, niinko se on ollu nämäviimiset joulut. Niin se talviki sitte vain tuli, ja kaikki äijät on innossa ko saavat ajjaa kaikenlaisila härveleilä lunta pois. Uskon ette vähä kilpailevat kenellä on kommein kone ja äkäsin potku ilmhaan lumele. Hopussa kuitenki olhaan varsin ko vähääki lunta riputellu. Noh, ei se mithään,hyvähän se ette paikat on puhthaat ja kunnossa, eriä soonki täälä minun kartanossa, ja jos tuota piilirömöä ei olis niin pitääsin vain polun kartanolla, aivan niinko ennen taloitten kartanoilla oli. Navethaan vähän pruunimpi ko muihin ulkohuohneishiin. Ja net polut oliitki lujia ko niitä koko talven poljethiin monta kertaa päivässä. Ei prätistelty sillon konheila eikä ees lapioilla ja ruvismoottoreilla lumen täheen. Niin se vain oli. Olettakos muuten kuulheet sitä ko pikku Liisa oli koulussa ja pakkas nukahtelehmaan penkissä. No kuitenki...

Opettaja kysy Liisalta kuka loi koko universummin? Ja Liisa tietenki oli nukahtanu, sen näki pikku Kalle joka istu Liisan takana. Kalle oli kierä ajattelehmaan ja toimimhaan, ja ottiki äkkiä pännän ja pisti Liisaa sölkhään. - Herra Jumala, huutahti Liisa ja heräs.

- Aivan oikein Liisa, sanoi opettaja. Ja Liisa nukahti taas.Sitte vähän ajan päästä opettaja taas kysy Liisalta:

- Kuka on Herramme ja pelastajamme?

No taas pikku Kalle hyvänä kaverina vain pännällä Liisan sölkhään, ja Liisa heräs ja sano:

- Jeesus Kristus!

- Aivan oikein Liisa, sanoi opettaja vähän ylpeänäki ko hänen oppilas oli niin tietäväinen. Sitte opettaja kysyi:

- Mitä sano Eeva Aatamille ko oli justhiin synnyttäny 23e lapsen?

No tietenki Liisa oli taas keriny nukahtaa ja Kalle sai pännälä söhästä Liisaa sölkhään oikheen kunnola. Liisa herääs ja huusi:

- Jos sie vielä kerran pistät sen saakelin vehkheen minhuun niin katkon sen kahtheen kappalheesseen ja pukkaan sen sulle persseesees!!

Opetajalla silmät pyörit päässä ja sitte se pyörty laattealle.

Pitääkää nyt se joulu mielessä mutta älkää silti laukkokoo päätä seinhään. Ei sen tähen kannata itteä loukata eikä siittä tule ees hyvä mieli ette juosta ja saaloa ko hullu, kyllä se joulutonttu hommaa sen joulun ja paketit, jos nyt itte vähän puuroa sitte keittää, ette saapi pukillekki tarjota. On pian nälkhäinen ko niin paljon hommia ja pitket matkat ajjaa sillä laiskala poroklinkula.

No tämä taas tällä kertaa ja muuta toisela...

- Heippa

Outoja tyristiä kylätielä ja pajalan poliisit potunnostossa

7 oktober 2008 

Nyt se sitte ei ole ko ootella sitä talvea käet ristissä ja jalat solmussa soututoolissa.Tuntuu joka syksynä yhtä kauhealta se talven oottaminen, aivanko ennen ootethiin tienhaarassa karesuanon byssiä, en mie tiiä miksi se niin on, onhan talvessa paljon hauskaaki. Saapi sivakat hakea framile sieltä föråådista, jos net nyt sielä vielä on jäljelä, karvalakin vettää korvile ja sitte vain seurata minne sivakannokat näyttävät. Aivanniinko se yksi minun kaveri sano että elämä oli niin helppoa sillon ko sitä oli nuori, ei tarvinu ajatella ko vain, nyt siteeraan, juossa sinne minne pirri näytti. No olihan se paljon niinki, tyttäristä sitä haaveili sallaa ko sitä oli finninen ja laihanruipelo alle kakskymppinen. Nythän on aivan eri ajatukset, enämpi sitä koittaa välttää niitä hamehelmoja ko pyytää. Ko sitä on vanhentunu niin sitä on oppinu ette ei niistä ole ko harmia enämpi ko iloa, jos semmoselle puntarille pannee niinko ostin pajalasta kaks viikkoa aikaa. Jossa on kaks lavvaa ja balansin pittää saa. Oli kyllä komea Berkel puntari, eikä niin suurikhaan ko mie ensinä luulin, muistin puntaria sielä Alpin kaupassa ja se sillon kyllä näytti julman isoolta ko kouluaikana käythiin koolaa ostamassa niilä vähilä kolikoila jokka jotenki oli kotoa lykästyny saamhaan. No se siitä. Kesä on sitte menny. Moni sannoo ette oli niin huono kesä, ette se vain sato ja harvemmin paisto. Kyllä minun mielestä tämä kesä oli aivan hyvä, oli paljon lämmintä ja paljon sääskiä, joskus sato ja sitte taas paisto. Aivanko kesälä pittää ollakki. En mie käsitä miksi ihmiset halvaavat aivan sitä aurinkoa, eihän kessää saata tulla eikä ollaa jos ei vettäki tule! Niin mie ajattelen. No samapa minun ajattelemisele, ei net kuitenkhaan muuta mithään, sattaa ja paistaa niinko ennenki ja viis veisaa mitä mie ajattelen, aivanko miekhään perusta jos nyt kesälä vähän sattaa. No tietenki mieli menne maahan, mutta mitäs siittä jos yksi mieli putoaki vähääks aikaa, sama se. Puhuuvat paljo niistä tyrististä, että oliko niitä paljo vai vähä. No en mie ossaa sanoa paljoko niitä oli, kyllähän mie joskus näin tuola vuomala huilaavan jonku hyysvagnin eli hyyspiilin, tulit eli menit Karesuvanthoon, eli sitte Pajalhaan, enkä mie muuten niistä tyrististä kyllä tiiä. Joku sano, ette tänne kerran yhtenä kesänä, monta vuotta aikaa, tuli pyssilä yksi semmonen tyristi. Mutta ko kyläläiset ei tuntenheet sitä niin net soitit poliisit jokka veit sen äijän Pajalhaan. Ja se on tosi, mieki muistan sen ko kaikki olit niin kuohuksissa ko aivan outo äijä käveli kylätielä. Eikä vain kummakhaan, hui, aivan outo meän tienpäälä!! Meilähän täälä Lompolossa toimii tämä kylän silmä ja korva aika hyvin, ei kyllä moni outo olento kauaa onnistu täälä kävelemhään ette ei kukhaan tiiä kuka soon. Kartiinit heiluu ja sitte soitethaan seuraavhaan talhoon ette tietävät kattoa jos tuntevat. Sillä aikaa nämät jokka jo on nähneet soittelevat kaikile tutuile ja sukulaisile ja tekevät semmosta yhtheistä selvittelyä kuka tämä kulkia saattaa olla. Ja kyllä se aina melkein saahan selvile ennenko tämä outo oikheen keriny kyllääkhään marsia ympäri. Sitte aivan puhalethaan helpotuksesta ko joku saanu selvile jonku tutun kautta jostaki Kuusijärvestä eli Liviöjärvestä eli Männiköstä asuvalta tutuulta eli sukulaiselta. Pittää tietenki olla semmonen ihminen johonka mennee luottaa, on kylän turvalisuus nyt kysseessä. Mutta niinko mie sanoin, ei se aina onnistu, ja sillon met soitama pajalan poliisit nouthaan sen tyristin Pajalhaan, ja sielä net saavat sitte tehä mitä halvaavat sille. Ko vain met pääsemä rauhaan ja saama sen pois täältä. Muuten met kyllä toivoma ja halvaama paljon tyristiä tänne, mutta niitten pittää ensinä jotenki saa jonku kyläläisen tuntenmhaan net ennen tuloa, ette kylä tietää kukka tulevat ja menevät. Ei sole hyvä ette vain tulhaan pyssilä ja lähethään kävelemhään kylätiele ja hermostutethaan koko kylä ette jouvuma soithaan poliisit Pajalasta saakka, ko ei ole likempänä, eikä sieltäkhään niin helppo ole aina saa niitä lähtemhään, jos niilä on tärkeämpiä hommia, niinko nyt syksyläki potunnostohommat ja semmoset. Eihän net sillon joua täältä Lompolosta jotaki ajattelematonta tyristiä noutamhaan, vaikka meilä olis kunkaki hätä täälä, ei tietenkhään.

No nyt kuitenki on se aika menny ja saama olla rauhassa niiltä kaikenlasilta kulkioilta eli tyristeiltä vähän aikaa. Ja eikhään se sitte ensi kesänä net ouvot ihmiset ajattele paremin jos tänne meinaavat. Kuitenki se jonka poliisit nouvit sillon seittemän vuotta aikaa ei ole sen jälkheen näkyny täälä, sai äijä vähän opetusta ette ei tänne noin vain tulla...

Elääkää sitte ihmisiksi ettei meän muitten tartte teistä lehissä lukea ja häveetä. Ja se on tietenki aina hyvä ette ovheen koputtaa ko jonnekki mennee kylhään, ettei kelheen aiheuta tyhjää harmia ja huolta.

Joulutunnelma on pahoinvointia päänsärkyä ja Benjamin Syrsaa vattan täyeltä

15 december `2007 

Niin se sitte on se jouluki aivan kynnyksellä ja nyt joulupukkia saapi pölätä ko verokarhua vuen lopussa. Ihmisillä on hoppu ette melkein hermot monella pettävät. On pyntattava, juossa kaupoissa lahjoja hakemassa, kantaa ruokaa kotia ko hullu, ja samalla sitte koittaa tuntea vähän joulutunnelmaaki rinnassa. Ei se ole niin helppoa. Ei ole kumma jos joku hyppää pois koko hullunmyllystä. Minun joulu on aika rauhalinen, enkä mie aijo laukkoa päätä seinhään yhen joulun takia. Oikeasthaan mie halvaisin otta vain ryggsäkin sölkhään ja rämpiä jonnekki kauas mettäkämphään ja sielä istua, eldata ja kaivertaa jotaki kuivunutta lihakappaletta. Porontalja öppenspiisin eessä, kuivat puut paukkusit ja knistat lentäsit ko täheet taivhaalla. Sehän se sitä tunnelmaa antas joulule. Ei tämmönen hullujen karuselli mithään voi antaa ko korkeinthaans pahonvointia ja päänsärkyä. No nyt kyllä häätyy sanoa ette meilä täälä Lompolossa ei niin kauheata joulustressiä ole, ei kuiten näy meän kaupassa eikä kylälä, mutta sitähän ei tiiä kunka ne vaimot sielä kartinitten takana hommaavat. Ja kyllä vissiin ne äijätki vähän auttavat, olen kyllä nähnytki...Mutta pääasiahan on ette pukki käypi ja lahjoja tullee, vai mitä? Kyllä se lapsile on hauskaja siihen se pitäski riittää. Ettei kaikile kaimankaimoile tarttis laittaa. Sitte jos saapi lahjan jota ei vähäkhään olis halunu niin pittää ilahtua ja olla niin tyytyväisen näkönen ette.. Muttaseki on vähä hankala jos vähäkhään ei ole niitä skådespelari talangia. No kuitenki on yksi ilonenki asia täälä kylässä. Tänne olhaan rakentamassa aivan uutta taloa. Se on se entinen Kestikievari joka viimi kevälä palo jota nyt olhaan naulamassa pysthyyn. Siitä näyttää tulehvaan oikhein komea talo Toorele ja se on hyvä asia. Koko kylä nautti joka vasaranlyönistä joka raikuu pitkin kylän raittia. Viimiaikoina on vain revitty ja siinä on aivanerilaiset äänet, nitisee ja kitisee ko lehmänpoikiminen liian ison vasikan kansa. Viimeksihän viethiin se uusi koulu täältä sinne pajalan lentokentäle. Ei se niin monta vuotta keriny tuossa seisoa, ette olis varmhaan sillä vanhala koululaki pärjätty tämä aika. Mutta ko ne verorahat oikeasthaan ei ole kenenkhään omasta taskusta niin ei sillä näytä olevhaan niin väliä miten niitä käyttää. Mutta miljoonia siinä kyllä paloi kuntalaisten veroäyriä..

On lauantaiilta, pimeätä on ja vettä sattaa. Niin justhiin, vettä sattaa! Kummahan se on mutta vissiin se on sitä meän tekemää kasvihuoneilmiötä, elikkä växthuseffektiä. Ko ei olis niin paljo saanu piililä päristellä niinko met 40-talistit olema tehneet. Sotkenheet kaikila konstila meän maapalloa, vesiä ja ilmaa. Nyt ne on sitte ne isot miehet sielä Baalissa jotaki päättänheet ette päästöt vähenettäis. Hyvä asiahan se on, jos se nyt ei jo ole liian myöhästä. Niin ko justhiin sanoin; sattaa vettä nyt ko pitääs pakkanen paukkua! Mutta ei svenssonnit kyllä niin paljoa välitä niin kauan ko ilmaa on mitä hengittää. Ostavat vain isompia jeeppiä leikkikaluiksi ja Esrangilä alethaan ampumhaan turistia taivhaalle raketeilla. Sielä palaa bensaa ja päästöt vain suorana meile nokhiin jonku minutin lennosta mihin köyhilä ei ole nokankopinaa, sano minun sanonheeni.

Niin se on.. Olettakos muuten kuulheet, ette suomessa keksitty uusi graviditetstesti? Se on paljon enkkeltimpi ja halvempi konsti ko muut tähän mennessä, ja mikä on hyvä siinä on ette sen pystyy ittekuki nainen tekehmään kotona. Uskon ette siihen on jo patenttikin haettu ja saatu. Mutta niinko kaikissa asioissa tässäki on kuitenki yksi huono puoli; Se ei toimi muissamaissa ko suomessa. No miksi sitte ei? No näes ko..... ostethaan pullo Koskenkorvaa ja kotona epäälty äitiaspirantti ensin juopi pois puolet siitä. Sitte se pukkaa sen pullon suun sinne... niin sinne naisten paikhaan noin 12 senttiä; Oottaapari minuttia ja vettää pois pullon. Korkki tietenki häätyy olla poissa koko ajan. Resultaatti; Jos pullo on yhtä täynä ko sisälepaniessa niin nainen ei ole oottamassa, MUTTA jos pullo on tyhjä niin se merkittee ette sieltä on tulossa aivan uusi suomalainen!!!

Noh´alama sitte oottamhaan sitä joulutonttua ja kattoma olemako met olheet siivoja vai häijyjä! Siitä sen näkkee sitte miten asia on. Mutta kyllä se aika kurjalta tuntus istua siinä kaikitten muitten kansa.. ilman yhtäkhään pakettia!!! Ette paras on ajatella tuota asiaa ennemmin vuoessa ettei vain jää viimitiphaan se kiltteys!

Hyvvää Joulua teille kaikile ja... olkaa snälliä sitte, niin joulutonttuki on ilonen!

- Niin se on.

Eikö törmhään tyyräähmään kaikki tukka suorana

3 april ´2007 

Nyt met sitte olhaan heti pääsiäisessä. Paras on pittää munista kiini ko ämmät luuanvarsila lentelevät vähääs missäki ko korpit haaskan perässä. Näyttää niile vielä tulevan hyvä lentoilmaki ja kuuki on vissiin täysi ette ne ei aivan pimeässä tarvi sinne Blåkulhaan navigeerata. Mitä net sielä sitte hommaavat kaikki ämmät, sielä Blåkullassa? Fästaavat ja juoruavat tietenki, ja puhuvat rumia. Äijiä haukkuvat ja pilkkaavat ja se voittaa joka pystyy rivoman jutun niile muistelemhaan. Sitte net sakissa nauraa paskasta naurua meän äijien niskoile. Niin se on. Mutta emmä perusta, kyllä se tullee meänki vuoro ko alkaa se hirvenjahti, sillon saavat ämmät takasin. Mitä kovempi juttu vaimosta sen makeamasti äijät nauravat ja lyövät nuuskua naahmaan. "Sen päälle ryyppy" sanno joku ja pullo mennee ympäri ko joku kiertopokaali. Niin saavatämmät takasin täyellä mitala ja palansi pyssyy avioliitoissa ja muissa kahen hengen konstilaatioissa. Sopua se antaa ko vuorotelheen saapi präiskiä toista poskele, ja posket vain punoottavat enäämpi ja enäämpi ette jos kylätielä entisen provastin kohtaa niin se luule ette pahanteosta tulhaan, eli sitte hyvän teosta. Aivan millä päälä se provasti sattuu olemhaan justhiin silloin.

Mutta asiasta toisheen, meilä kylässä aukeni uusi kauppaki viimi tuorestaina Itte kunnanpomo kävi leikkamassa bandin poikki kaupan eessä. Applåådit raikuvat ette koko kylässä kahvikupit hypit köökinpöyvilä. Se oli suuri asia kyläle, suurempi ko Ikea Haaparannalle, sano tämä meiän kylän hövdinki. Nåh´ se on tietenki miten sen nyt räknää. Onhan se leipä tärkeämpi meile ko mööpelit, sitähän pystyy istumhan vaikka laattealla ja pureskelmhaan, murutki sitte helpompi korjata pois ko ei tartte niitä siirellä ja mattoja nostella. Ja kaupassa met sitte saatama nähä muitaki kyläläisiä ja stuga- vierhaita, muuten niitä kylläon huono kohaata, ja kylhään niitten tykö met emmä niin leikilä mene. Emmä met täälä meän kylässä ole koskhaan olheet niin vireät kylästelehmään ko joissaki muissa kylissä. Niinko meilä kotona oli aina viehraita ennen maailmassa, ja isä lappo kyllää ko mikäki kissa maaliskuussa.

Noh´ se oli sitä aikaa ennen ko tuo televisio tuli meän kothein ja paraly- seerasi meät. Nyt met sitte aivan pölästymä jos näemä ette joku vieras eli kyläläinen on tulossa meile. Mutta kyllä met sitte taas kahvin keitämä ja praatima ko se värstiin shokki on menny. No niin se on, ette niitä ilon aiheita on vaikka minkälaisia. Met kyläläiset ilosimme vasta ko kylhään aukes kauppa, niin ku se yksi suomen faari ko nuorinki poika viimen pääsi kortistoon, eli a-kassaan, niinko met sanoma.

Mutta olettakos tet kuulheet mistä se yksi 96-vuotias faari oli niin helpottunnu ja ilonen? Mie uskon ette se oli kyllä ruottalainen eli sitte joku kirgiisi. No kuitenkis... Joo se vanha pappa oli niin ilonen ko se viimen oli saanu oman vapauuen. Ja arvakkaa miksi? No ko soli saanu nuorimmanki pojan viimen sinne vanhuskothiin!! Oli kyllä syytäki olla ilonen,vai mitä? Mutta alama nyt sitä pääsiäistä oottamhaan, hyvät ihmiset. Ensin minun kuitenki pittää käyä mukka maailman suurimassa kaupunkissa, noh onko se ennää juuri suurinkhaan mutta se on ollu. Ja sitte vain törmhään kaikki tyyräähmään tukka suorana ja hamphaat irvessä!!

- Hauskaa pääsiäistä kaikille!

Niin muuten niistä mailman suurimmista. Ko entiseltä Kaalaman Kallelta joku kysy mitä hän tekkee töiksensä niin Kalle vastas ette hän on töissä maailman suurimassa värstaassa. No mehän kaikki tiiämä ette se Kallen verksta oli taivasalla, ja olikin suurin, aivan oikein.

Ko kylän koirat ja vaimo haukkusit

14 november ´2006 

Niin se talvi taasen koputti ovele ko joku kaukhainen yllättävä sukulainen. Joka syksy se ensilumiaamu tuntuu ko kylmää vettä kaajettas päälle. Moni lähtee sitte kesärenkhailla suljuahmaan sinne lähimmäisele piiliverkstale ja sielä sitte on villi kö. No ei täälä kylissä tietenkhään semmosta kaaosta koskhaan tule, methään nosthautama kartanolla piilin ratthaat vuorotellen vain ylös ja pistämä niihin dupirenkhaat. Mutta mulla kyllä on jo ne nastarenkhaat päällä. Kävin just suomen puolela, lumisessa kelissäja kyllä ne piti ratthaat kiini tiessä. Ostin muuten friimerkkejä, eli postimerkkejä sieltä R-kioskilta että sain yhen lähätyksen lähtemhään sinne jonnekin etelään. Oli se minun eurolompsa ollu piilissä ja ne kolikot olit jääkylmiä. Sanoin sille myyjättärelle että `nyt saat kylmiä rahoja´. ja hän vastasi tyynnesti ette`kyllä ne täällä lämpiä´, niinko varmasti tekiväkki.

No se siitä, mitääs muuta ko kilo kuuta... Siitä politiikasta on aina hauska porista ko saapi oikhein moittia ja knällata, sehän on sitä elämän suolaa, vai mitä?

Nythän ne kuulehma alkavat sakottamhaan niitä jokka ei halua hakea töitä joka päivä, eli miten se nyt oli. No kukas hullu niitä töitä halvaa jos rahhaa kotia muutenki tullee? Sehän on päähänvastavaa, vaikka onhan kyllä niitä niin sanottuja työhullujakin. Mullakin oli yksivelipoika joka aina tykkäs ette se oli hauska tehä pikkupuita, teki niitä iloksi. Mie kyllä vähän kattoin sitä pitkhään, en oikein ymmärtäny mitä se sillä meinasi, ko mulla se puunteko aina oli yhtä jaakeata ko oliis tervaa pitäny juua. Mutta onhan se tietenki niinki ette kyllä sinne työpaikale on soma mennä joka aamu jo son semmonen työ missä viihtyy hyvin. Kyllä mieki viihyin hyvin niissä hommissa missä olin ennen ja joskus meni niin pitkäle ette ne vapapäivät alkovat tuntua yheltä riesalta jos niitä oli monta peräkkään. No oikeassa olet kyllä ette.. sillon se on kyllä joku menny vinhoon jos niin alkaa tuntemhaan, kyllä kotonaki pitää triivastua.

En tiiä mikä tässä nyt on ko vilustaa ja päätä särkee. Ei sunkhaan ne etelän flunssat vielä ole tänne kerinheet, eli kyllähän net saattavat päivässäki tulla nyt lentokonheitten aikana. Pasillit lentävät ympäri mailmaa ko siitepöly ja ihmiset niistävät nokkia ja kaivavat räkkää. Joillaki on niin punaset nokat ettei kyllä muita varotusvaloja tartte ko net sielä tienpäälä kävelevät, piilimiet ja naiset näkevät ne kilometrin päähän... pimeässäki.

No ei senthään, älkää uskoko kaikkia mitä tässä höpisen. Pankaa ne refleksit aina näköselle ko menettä sinne kävelylle, sannooki paras refleksinkäyttäjä. Mutta niinko joku on joskus sanonu; "tehkää niinko mie sanoon, mutta älkää niinko mie tehen".

No olettakos kuulheet sitä ko kaksi norjalaista miestä tuothiin sairalhaan samhaan huonheessen. Mies oli katkassu jalan ko oli sielä jossaki tunturissa sivakoilla tyyränhy kivheen, ja se toinen moitti vattaa.

No net tietenki ensinä siinä makasivat vierekkää ja kyselit mistä kumpiki oli ja niin pois päin.Yhtäkkia se jolla oli se vatta niin kipeä sano sille toisele ette:

- Met olema varmast sukulaisia! norjaksi tietenki ko tämähän tapahtu norjassa.

- Noh´ mistä sie sen päättelet? kysy se toinen ja katto utelianha.

- No meilähän on sama systeri, päätti mies.

No niitä juttujahan on niin paljon, ja kaikki on tietenki tosia. Aivan niinko seki ko se norjalainen fanki meni fankiladirehttörin tykö kysyhmään ette; `Koska met saama pittä taas net jokavuotiset terängijuoksut/maasto- juoksut? Ja direktööri vastasi ilosesti ette; `Heti ko net seittemän viimevuotista on tulheet måålhiin!´

Hämy alkaa laskemhan Muodoslompolon päälle, harmaata on ja kolmisen viikon päästä alkaa se kaamos. Sillon emmä näe aurinkoa vasta ko ensi vujen puolela, eli joskus neljäs eli viies päivä januaaria. Noh, kyllä met sen kestämä, emmä ole ensi kertaa provastia kyytissä, niinko meillä päin sanothaan. Ja sittehän se taas alkaa kirkastua ko kevhään lähemä, sivakat ja skootterit framile ja eiko methään ette lumi ja sauvvu punnoo perässä. Niinpä niin, eläkää sitte ihmisiksi ettei pajalan poliisi eli verokarhu tartte teitä sielä mettissä freistata pyytää kiini, olishan se noloa jos vielä krannikki näkiis ja kylän koirat ja vaimo haukkusit ko kothiin kannettas...

Vaali kansa valtaaspitäjät!

17 september ´2006

No nyt se sitte on se vaalipäivä, mutta miepä olen jo röstanu biplioteekissä viime tuorestaina.Meitä oli monta sielä röstaamassa, ja pikkusen sitte puhuthiin maan menosta koulun kahvihuohneessa. Ko eihän vaalipaikala saa semmosia porista. Kiusasin vähän Yngveä ette, jos hännyt on kerran väärin röstanu ja kauheasti kattuu niin kyllä sen lapun varmasti mennee onkiasieltä loovasta pois jos tekkee rautalangasta semmosen koukun.Tietenki sain takaasin ette miksi mulla niin iso knippu niitä lappuja piti olla. Selvitin ette koen oikhein tiiä miten röstata niin otin vain pinoon kätheen ja menin skärmin taka. Sitte paniinsilmät kiini ja nuolin kolme lappua joka kuverthiin, ja minun pulma oli ko poisviskattu! Ko eihänsillä suurempaa väliä ole kuka sielä regeeraa, kaikki vain itteä ajattelevat ja toisista viis. Ja josse Reinfeltti nyt astuu valthaan tänäpäivänä niin sitte met vasta saama terottaa meän kyynerpäätJa tietenki jolla on terävimmät, ja on hyvä ulkonäkö ja muutenki ossaa suplata niin... etheenmennee meitä muita pölliäisiä. Ei sille sitten mitthään voi, niinko jo laulussakin sanothaan. Olipa kerran ... No tämä ei ole mikhään satu ko aivan tosi asia ja se tapahtu sielä suomenRaippaluodon jossaki saaressa, en muista aivan tarkhaan mikä se niistä oli, mutta kuitenki ...Yksi niin sanottu blondiini päätti lähteä kalaan, sielähän tietenki kalaastethaan paljon eikä tämäblondiini halunu olla huonompi ko muutkhaan ja otti pilkki- eli pimplausvehkeet matkhaan.Porasi reiän jäähän ja kuuli äänen ylhäältä ette; Ei siinä ole kallaa!Noh´ mikä siinä, blondi otti vehkeet ja meni keskemälle jäätä ja taas ääni sano: Ei sina olekallaa! No se blondi alko hermostua ja katto ylös ja kysy että; Ole.. olekko se sie, Jumala?!Ja ääni vastasi vähän ärtynheellä äänelä; En ole mikhään jumala ko olen ishallinvahtimestari! Noh´ vähän sääli käypi kyllä tuota blondia, hyvväähän se vain freistas.. ja olla yhtä hyväko kaikki muut sielä saaressa, mutta...Yhtäkkiä aloit kirkonkellot soihmaan ette kohta pöläistyin kesken haljasuutta. On varmastkirkonmenot nyt vaalipäivänä, ja sehän on oikhein ette ihmiset saavat käyvvä rukoilemassaette vain tuliisit oikeat päättäjät meile sinne stockholmhiin ja tänne kunthaan. En tiiä perustaakose jumala niin paljon siitä kuka täälä regeera ko hällä ittelä on niin suuri se valtakunta,paljon suurempi ko Göran Perssonilla ja paljon varmenpi virkaki varmasti. Personninhansaatethaan potkia pois tänä päivänä, mutta kuka jumalan potkis sieltä! Ja häntä on niin huonopanna poiski ko on niin näkymätön ja tiiä oikhein missä se on. Toista on Göran Personin,meinaan ette ko sillä on kaikki vasthaan itteä, suuri pyöreä mies isossa linnassa vielä assuu, nojohan sen on helppo löytää ja potkasta. Ja sen vaimo Anitra, senhän löytää viinakaupasta jaei ole ko kysyä missä Görani on, jos se sattuis olemhaan reisaamassa jossaki päin mailmaa. Niin se on, hyväät ihmiset, entinen rovastiki ajo justhiin ohii tästä. Oli varmasti menemässävaalipaikale, röstahmaan vanhala konstila. Ja vettä sattaa! Noh´ kyllä se tietenki on hyvä ettevettäki tullee, sehän on meille kaikile kaikhein tärkhein, emmä pärjäis ilman vettä, ja joku sanoette Kätkesuanossa oli jo yksi kaivo kuivanu! No toivottavasti se nyt täyttyy. Noh´enpä mie nyt tässä muuta ko... Pitääkää jumala mielessä ja housut jalassa niin ei pääsemithään paheempaa tapahtumhaan. Ja toivoma ette kaikki saavat sen regeerinkin jota net onäänestänheet eli röstanheet; Sittehän oliis kaikki aivan tipp topp... kaikile!

Outoja tyristiä kylätielä ja Pajalan poliisit potunnostossa

Teksti: Reino Larsson

 

Nyt se sitte ei ole ko ootella sitä talvea käet ristissä ja jalat solmussa soututoolissa. Tuntuu joka syksynä yhtä kauhealta se talven oottaminen, en mie tiiä miksi se niin on, onhan talvessa paljon hauskaaki. Saapi sivakat hakea framile sieltä föroodista, jos net nyt sielä vielä on jäljelä, karvalakin vettää korvile ja sitte vain seurata minne sivakannokat näyttävät. Aivan niinko se yksi minun hyvä kaveri prookaa sanoa että elämä oli niin helppoa sillon ko sitä oli nuori, ei tarvinu ajatella ko vain, nyt siteeraan, ”juossa sinne minne pirri näytti”. No olihan se paljon niinki, tyttäristä sitä haaveili sallaa ko sitä oli finninen ja laiha ruipelo alle kakskymppinen.

Nythän on aivan eri ajatukset päässä, enämpi sitä koittaa välttää niitä hamehelmoja ko pyytää. Ko sitä on vanhentunu niin sitä on oppinu ette ei niistä ole ko harmia enämpi ko iloa, jos semmoselle puntarille pannee niinko ostin pajalasta kaks viikkoa aikaa. Jossa on kaks lavvaa ja viisarin palanssiin pittää saa. Oli kyllä komea Berkel puntari, eikä niin suurikhaan ko mie ensinä luulin. Muistin puntaria sielä Riekkolan Alpin kaupassa ja se sillon kyllä näytti julman isoolta ko kouluaikana käythiin koolaa ostamassa niilä vähilä kolikoila jokka jotenki oli kotoa lykästyny saamhaan. No se siitä.

 

Kesä on sitte menny. Moni sannoo ette oli niin huono kesä, ette se vain sato ja harvoin paisto. Kyllä minun mielestä tämä kesä oli aivan hyvä, oli paljon lämmintä ja paljon sääskiä, joskus sato ja sitte taas paisto. Aivanko kesälä pittää ollakki. En mie käsitä miksi ihmiset halvaavat aivan sitä aurinkoa, eihän kessää saata tulla eikä ollaa jos ei vettäki tule. Niin mie ajattelen. No samapa minun ajattelemisele, ei net kuitenkhaan muuta mithään, sattaa ja paistaa niinko ennenki ja viis veisaa mitä mie ajattelen, aivanko miekhään perusta jos nyt kesälä vähän sattaa. No tietenki mieli menne maahan, mutta mitäs siittä jos yksi mieli putoaaki, samahan se.

Puhuuvat paljo niistä tyrististä sielä kaupan kartanolla, että oliko niitä paljo vai vähä. No en mie ossaa sanoa paljoko niitä oli, kyllähän mie joskus näin tuola vuomala huilaavan jonku hyysvangnin eli hyyspiilin, tulit eli menit Karesuvanthoon, eli sitte Pajalhaan, enkä mie muuten niistä tyrististä kyllä tiiä.

Joku huuliveikko sano, ette tänne meän kylhään kerran yhtenä kesänä, monta vuotta aikaa, tuli Pajalan pyssilä yksi semmonen tyristi. Mutta ko kyläläiset ei tuntenheet sitä niin net soitit poliisit jokka veit sen äijän Pajalhaan.

Ja se on tosi, mieki muistan sen ko kaikki olit niin kuohuksissa ko aivan outo äijä käveli kylätielä. Eikä vain kummakhaan, hui, aivan outo meän tienpäälä!!

Meilähän täälä Muodoslompolossa toimii tämä ”kylän silmä ja korva” aika hyvin, ei kyllä moni outo olento kauaa onnistu täälä kävelemhään ette ei kukhaan tiiä kuka soon. Kartiinit heiluu ja sitte soitethaan seuraavhaan talhoon ette tietävät kattoa jos tuntevat. Sillä aikaa nämät jokka jo on nähneet soittelevat kaikile tutuile ja sukulaisile ja tekevät semmosta yhtheistä selvittelyä kuka tämä kulkia vois olla. Ja kyllä se aina melkein saahan selvile ennenko tämä outo oikheen keriny kyllääkhään marsia ympäri.

Sitte aivan puhalethaan helpotuksesta ko joku on saanu selvile jonku tutun kautta jostaki Kuusijärvestä, Liviöjärvestä eli Männiköstä asuvalta tutuulta eli sukulaiselta. Pittää tietenki olla semmonen ihminen johonka mennee luottaa, on kylän turvalisuus tapetilla.

Mutta niinko mie sanoin, ei se aina onnistu, ja sillon met soitaman pajalan poliisit nouthaan sen tyristin Pajalhaan, ja sielä net saavat sitte tehä mitä halvaavat sille. Ko vain met pääsemä rauhaan ja saama sen pois täältä.

 

Muuten met kyllä toivoma ja halvaama paljon tyristiä tänne, mutta niitten pittää ensinä jotenki saa jonku kyläläisen tuntenmhaan net ennen tuloa, ette kylä tietää kukka tulevat ja menevät.

Ei sole hyvä ette vain tulhaan pyssilä ja lähethään kävelemhään kylätielle noin vain ja hermostuttamhaan koko kylä ette jouvuma soithaan poliisit Pajalasta saakka, ko ei ole likempänä, eikä sieltäkhään niin helppo ole aina saa niitä lähtemhään, jos niilä on tärkeämpiä hommia, niinko nyt syksyläki potunnostohommat ja semmoset. Eihän net sillon joua täältä Lompolosta jotaki ajattelematonta tyristiä noutamhaan, vaikka meilä olis kunkaki hätä täälä, ei tietenkhään. Potut on ensin saatava maasta ylös ja sitte vähitellen pathaan talven mithaan.

 

No nyt kuitenki on se aika menny ja saama olla rauhassa niiltä kaikenlasilta kulkioilta, eli tyristeiltä vähän aikaa. Ja eikhään se sitte ensi kesänä net ouvot ihmiset ajattele paremin, jos tänne meinaavat. Kuitenki se jonka poliisit nouvit sillon seittemän vuotta aikaa ei ole sen jälkheen näkyny täälä, sai äijä vähän opetusta ette ei tänne noin vain tulla kävelemhään ja kyläläisiä häirittelemhään. Ei kuitenkhaan potunnosto aikhaan!

 

Elääkää sitte ihmisiksi ettei meän muitten tartte teistä Haaparannan lehessä lukea ja häveetä. Ja se on tietenki aina hyvä ette ovheen koputtaa ko jonnekki menne kylhään, ettei kelheen aiheuta tyhjää harmia ja huolta.

Meän kielellä:

"Vanhukset sait följata heän 7-vuotiaita lektionilla koulussa".

(Åldringarna fick följa sina 7-åringar under lektioner i skolan)

Min kommentar: Få åldringar har öht sina 7-åringar i skolan.

Däremot kan vanhemmat följa sina barn på lektionerna.

"Pajalan poikamiehet menit tansipaikale jahthaan vaimoja"

(Pajalas ungkarlar gick till dansstället för att jaga fruar)

Min kommentar;  Farligt värre att jaga andras fruar)

Däremot kan de riskfritt jaga tjejer eller kvinnor.

"Krannin kläppi jäi piilin alle ja kläppi kuoli"

(Grannens unge hamnade under en bil och ungen dog)

Min kommentar; Våra barn och andras ungar'. Ordet 'kläppi' är ett nedsättande ord på barn. Ordet 'kläppi' har använts på barn som tycks vara till besvär eller i vägen, mindre viktiga. Därför låter det inte bra när det ordet används allmänt på barn. 

Tornedalen!

Se hur älvens vatten sakta strömmar förbi,

känner dess puls pumpa i mina ådror.

Betraktar selens spegelblanka ytor

och lyssnar till forsarnas monotona brus.

Skyddar ögonen mot vårvinterns bländande vithet

och låter höstens färger måla mina innersta skrymslen.

Söker min mening i midvinterns omslutande mörker

och stärker mitt mod bland svarta granskogens skuggor,

i månens trolska sken.

Min dal,

byarnas och slåtterängarnas land, öar omgärdade av vatten.

Höladorna, de grånade,

stå som minnesmärken över gångna tider.

De steniga hemstränderna, sandbankarna

och doften av nytjärade träbåtar.

Tittar ut över de vida sensommarmyrarna,

deras sumpiga stränder, som i guld vore de inramade.

Sinnet berusas när jag känner sommarens ljumma vindar

kela med mitt ansikte.

Midsommarbjörkarna stå hedersvakt vid dörren till mitt barndomshem,

och svalornas ilande i bobyggandet.

Sitter på min väns rygg - stenen, vid min älvs strand.

Skvättar med tårna i det blå vattnet och lyssnar på ljudet

från grannarnas försommarsysslor - allt serverat som på silverbricka!

Låter sinnet och min själ sammansmälta med denna strand,

denna älv, min dal – Tornedalen!

                                                                 Text: Reino Larsson

                                                                                Nyårsdagen 2004

Kieli varastethiin

9 november ´2006 i Muodoslompolo

Mie en ole niitä jokka oikhein tykkäävät tästä meän kielen höpötyksestä. En vain jaksa pittääsitä minhään omana kielenä. Enkä ymmärrä miteen jokku jaksavat siihen panna niin paljon voimiaja järkeä.Hulluinta minusta oli se ko Pajalan kunta meinasi pakottaa meän nuoret lukehmaan tätä potaaskaakoulussa! Mitä hyötyä niillä oliis siittä ollu? On parempi oppia kunnon suomi, niinkö methalusimma mejään omien tyttärien tehää. Niillä on sitte ollu siitä paljon hyötyä siellä mailmallaja Aarlantala. Ja pittäähän sitä osata lukea ja kirjottaa kans sitä mitä puhhuu!Vältin tässä sanomasta lapsia kläpiiksi ko minusta ja meiläpäin tuohon sanhaan liittyy jotenkin

alentava sävy. "Omat lapset ja muitten kläpit" prookathiin sanoa meiläpäin. Mutta Pajalan raatiossa kuttuthaan aina lapsia kläpiksi ja sehään on tietenkin päin mäntyjä.

Toisshaalta, tässä niin sanotussa meän kielessähän ei ole mithään reegleriä oikeasti, muuta ko mitä net pajalan profeetat sielä toomaa.Oliiski tämä meän kieli ollu sillon ko mie kävin koulua niin oliis ollu paljon helpompi. Oliis saanu lukea ja kirjottaa aivan ninko itte haluus, ja silti kaikki oliis ollu oikein. Täyvett poängit oliisit pamahtanheet petyykille!

- No mutta nyt kyllä pittää kysyä multa itteltä ette halveksinko mie ommaa kieltä?En tietenkhään. On kaks asiata vain jokka kuulu pittää erissä toisista. Kieli ja murre. Meilä täälä ruottin torniolaaksossa on meän murre. Pohjalta vanha suomen murre ja siihen sitte vain lisätty ruottin sanoja ko ei löyetä oikeata suomen, niin väänhäytethään siihen sitten ruottin ja pistethään i perhään ette se sojjuu pareemin. Esiimerkisksi: tilleksempeliksi: Ko mie aamula pijiin lähteä käyttämhään minun piiliä pesiktningissä Pajaalassa niin muistinki yhtäkkiä ette ei se ollukhaan tänä päivänä, se oli vasta tesämperissä ja päivänki oliin muistanu väärin, ei tionde ko tsykyförsta vasta, se on freetaaki eikä onstaaki.Mie kyllä uskon ette se mennee läpi vaikka se vähäsen pihisee avkaasurööristä ja topplokki vuotaa öljyä silloin tällöin. Kesäälä kävin Toorbjörnin piiliverkstassa ja tahoin sen kattoa sitä mutta ei sekhään löytäny mithään vikkaa siitä sillon. Kumma asia, ko ekspertitkhään ei tiiämissä se vika on.Noh, se siitä, kyllä se varmasti jotenkin tästä selviä.Mutta tietenki meän pittää saa puhua tätä meän murretta. Sehän on niin eksoottinen ja mukava mutta ei se miksikhään kirjakieleksi saata tulla, sano minuun sen sanonheen. Ko mie en oikheen ymmärrä mitä net meän kielen vouhottajat meinaavat ko net sanovat ette ei net ruottin sanat joihiin panhaan se i perhään ole meän kielen tunnusmerkkiä!! Muttamikkä net sitte on? Kohta kaikki muut sanathan on vain suomen puhekielestä temmattuja. Justhiin niinko edesmennyt Pekka Arto yritti väittää, että suomea met täälä puhuma. Mie luulen ette net jokka muuta väittävät ei oikheen tunne tuota suomen kieleä ja silti halvaavat omistaa...

Onko tässä nyt pieni kielen varkhaus käynissä? Niin se kyllä minusta tuntuu. Joppaus menheillä, ja justhiin nyt ko kaikki tullimiehetki otettu pois rajjaa vahtimasta!! Voi voi tätä mailmaa, ko jo kieliä varastethaan ja jopathaan. Kyllä se minuun vanha mummo ja faariki olis kummastelheet tätä mailaman menoa jos net nyt olisit nähneet, voi voi.

Mitä se sulle kuuluu

6 januari ´2006 i Uppsala

Nyt se sitte on se jouluki mennyt ja taas saapi uutta kessää alkaa ootamhaan. No onhan siinäse paraas välissä tietenki, meinaan keväättä. Vojeenajoista paraas, minuun mielestä.Sillon tapahtuu niin paljon natyyrissä ette.... Oon jäänhähtö ja lumensullaaminen, linnuttulevat takaasin ja karhuki kömpii pesäästä.Muistan ko yksi ruottin tullimies muisteli mulle ko hän oli Muonion tullissa varhain kevällä.Lunta oli metri jag piilit ajoovat jäätietä yli väylän. Hän oli oikea huumori mies. Norjalainenmies oli seisottanu puomille, siihen aikhaan oliit puomit tullissa, ja kysynyt norjaksi tältätullimieheltä:- När går färja? Koska se färja mennee??Nåå tämä tullimies sano mulle ette hän oli oikhein hyvällä tuulella ja vastasi ilosesti kohtapoettisesti näin:- Nå när solen har kommit högre upp på himlen, snön har smällt bort, isen gåttoch flyttfåglarna kommit tillbaka, Ja då går färjan!!..eli tällä meän kielelä:- Nå sitte ko aurinko on noussut korkeamalle, lumi sulanu pois, jäät menheet ja flyttfååklarittulheet takasin niin... Sitte tullee färja!!Ja asianhaan tietenki kuuluu ette se färja oli törmälä norjalaisen nokaan eessä, metrinlumipeiton alla.No se siittä. Se oli mukava mies, se tullimies, ja sillä oli niin paljo niitä mukavia ja joskus aikarajuja juttuja. Sillä oli semmonen harvinainen huumori joka syrjästäpäin saatto näyttää vähäänraakalta mutta silti joka sen ymmärsi tiesi ette siinä oli paljon lämpöä takana.Toinen kerta ko mie satuin tulehmaan vanhasseen Konsumhiin samhaan aikhaan ko tämätullimies oli sielä niin... Sielä oli suomalisia tyristiä kans sillon, niin sanoin tietenki Hej tälletullimiehelle ja kysyin mitä häneen kylhään kuuluu?Se silmäsi minua mustien silmäripsien alta ja sano möreällä äänelä:- Mitä se sulle kuuluu!Net suomaliset tyristit tietenki kattovat kummasti ja hunteerasit omissa päissä ette oliipasvain....Mie en tietenkhään ottanu pahaaksi, tiesin ette se oli vain merkki siitä ette met olima kauheanhyviä kaveria.

- Niin se on.

Hukka hukkaa vasthaan

4 februari ´2006 i Uppsala

No nyt se vissiin se kevät alkaa tulehmaan ko aurinko on korkealla taihvaalla. Juttelin pohjoisenkans eilen ja sielä päivävalo jo riitti kohta vitheen iltapäivälä. Minusta täälä pimentyy ennemin,siinä kolmen jälkheen. En ole varma mutta koitan muistaa kattoa tänä päivänä miteen tämä asiaon. Tuntuu vain ette se on liian varhaista ette pohjonen menisi etelän etheen. Sitte myöhemälläkyllä pohjonen potkasee kunnola ja aurinkoa riittää ympäri koko vuorokauen.- No oli miteen oli, kyllä se kesä sieltä tullee.Mutta asiasta toisseen: Nyt olen kävellyt täälä suressa kaupungissa aika paljon ja vähitelheenalaan kohta tunte itteäni puoli kaupunkilaiseksi. No se oli kyllä liika sanottu. Mutta alaanossahmaan olheen ko kaupunkilainen. Silti tietenki syvimässä minussa aina tuleen olhen lanta-lainen, eli miteen se nyt sanothaan. Suomen sana lanta merkitte sontaa, suohraan sanonttuna,mutta... No sanothan sitte maalainen.Esimerkiksi sielä kylissä kuulu asiahan olla kohtelias ja kattoa silmhiin vsthaantulevaa. Josjoku ei katto silhmiin ko tullee tienpäällä vasthaan niin mie kuitenki ajattellen ette "mikhääntuoki oli?" Niitä pijethään vähään omituisina eli ylpeinä.Täälä kaupunkissa on eri lailla, on melkein epäkohteliasta kattoa vasthaantulevaa suohraansilmhiin tuola kävelytielä. Kaupukilaiset tuntevat ette heiään intekritettiä loukathaan jos jokuon niin röyhkeä ja kattoo silmhiin heitä. Tullee miehleen miteen elläimet tuntevat haastetta jostoinen hukka eli koira katto toista silmhiin. Se on uhkaavaa ja niin varmasti kaupunkilaisetkituntevat jos joku outo katto heitä silmhiin. Ihmisten pölöistä kaikki johtuu, aivan niinko hukkakion varovainen toista outoa hukkaa vasthan jos se tujjottaa.Muuten opiin yhessä kurssissa miksi melkein kaikilla ihmisillä on niin hankalaa mennämuitten etheen ja alkaa puhua. Melkein kaikki pölkäävät sitä ennenko ne tottuvat siihen.Selvistys oli ette ko met ihmiset olima luolaihmisiä, eli grottaihmisiä, niin jos grotaan etheentuli muita outoja jokka vahtasit uhkavasti niin isäntäväki tunsi pelkoa ja oli valmis försvarahmaan,eli puolustamhaan ommaa perhettä ja asuinpaikkaa.Olettakos muuten kuulheet siitä norjalaisesta lentokonheesta joka lantasi Vantaan lentokentälleHelsingissä?Kapteeni bromsasi kovasti koneetta ja pyhki hikeä ottalta. Nipiin napiin se sai sen suurenlentokonheen seisomhaan justhiin ennen ko paana loppu. Kapteeni huokasi helpotuksesta jasano:- Mutta oliipa lyhy paana!!! puhh´Styyrmanni vieressä katto kapteenia ja vastasi:- Mutta sitä leveämpi!Satuin muuten ohimennen kuulehmaan miteen tukholman poliisikorkekoulun oppilhaat festaavathalvalla. Ei niilläkhään ole niitä varoja niin paljon ko lainoilla lukevat ette... Ko met muutnouvamma pullon Systeemistä niin het ottavat niin sanoutun "norsk fylla" eli norjalaisen humalan!- No mitääs se nyt tarkottaa? Jo, net panevat batongin pysthöön maahan ja tansaavat kymmenenvarvia sen ympäri ja on aivan päissä sitte!!!

Nuita meilä on vaikka kunka paljon

24 februari ´2006

Mutta kylläpä täälä Uppsaalassa on paljon sitä harmaata ilmaa. Tuntu ette kaikki matala-paihneet tulevat tämään kautta ja menevät suohmeen!Olen nyt ollu täälä talvikappalheen ja vähitelhen alkanu harjantua kaupunkilaisten elähmään.Mutta kieltämättä ne kotirannat tulevat miehleen tuon tuostakin. Varmasti ko aurinko vielänouse niin kaipuu sinne pohjolaan alkaa nakertaa enäämpi ja enäämpi. Ei mikhään kyllä lyökeväättä sielä. Kirkhaita hankia, yöpakkasia ja jäänlähtöä. Joka kevä olen käyny rannassakattomassa ko jäät väylässä alkavat möyrästää. On hirmuset voimat liikheellä ja rytinä onkova. Ja sitte joskus, jonaki kevänä net vain yöllä hiipii hiljasesti alaspäin ja aamula koherrää niin väylä on puhaas ja vesi virtaa täyellä voimalla Haaparannalle.- Olettakos muuten kuuhleet sitä vitsiä niistä kolmesta jokka kävelit haminassa? No se oliyksi ruottalainen, yksi norjalainen ja yksi suomalainen. Norjalainen halusi vähään kehua ja ko senäki öljytynnyriä laiturilla niin se ei malttanu olla potkasematta yhtä tynnyriä merheen jasano sitte ylpeästi: " Noita meilä norjassa on vaikka kunka paljon"! No ei suomalinenkhaansaattanu olla huonompi ja ko se näki Vodka loovia tapulissa sielä rannalla niin se otti yheenja viskasi vetheen ja sanoi: "Tuommosia meilä suomessa on vaikka kunka paljon"!No ruottalainen ajatteli ette nyt pitääs hänenki hoksata jotaki viskattavaa merheen muttaei sielä ollu mithään semmosta. Mutta se keksi kuitenki... se ruottalainen otti sitä suomalaistakiini olkapäistä ja viskas merheen ja sano samassa touhussa ette. "Noita meilä ruottissa onvaikka kunka paljon"!- No niin hyväät lukijat, pitäkää housut jalassa ja jumala mielessä niin kyllä se tästä taas menneetheenpäin! Nähthään.

Tiimat lainassa ja Viagra väärissä käsissä

28 mars ´2006

Aurinko paistaa ja keväthanget häikäsevät silmiä. Toivoa rinnassa ja kesäunelmat sihtaimessajokhaisella. Möötet kylässä avlösaavat toisesta toisseen ette aina ei kerkiä sorteerata papereitakuhunki kuuluvia. On aika noloa istua sielä sitte ja kattoa vääria ko muila on net oikeat.Mutta sellasta se on, kauhniita sanoja sanothaan joka möötessä ja pepaathaan toisiauskomhaan kylien tulevasuutheen. Aika mahoton urakka jos ei ittekhään oikheen usko siihen.Niinko entinen Kaalaman Kalle oli lähtenyt möötheen Pajalhaan sieltä Kaalamasta. Novähän ajaan päästä se oli tullut takaasin ja kotiväki oli ihmetellyt miksi hän niin hopusti tuli!!Kalle oli vain sanonu ettei sielä mithään möötteä ollukhaan, oli vain ollut kyltti ennen Pajalaajossa oli seisonu "Ej möte" ja Kalle päätti kääntyä takasin.Mutta hääty kyllä sanoa ette sielä Pajalassa on asiat kunnossa ko semmosetki asiatilmotetthaan oikein tiemerkillä! Ei täälä meiän kylässä kyllä kukhaan kehtais kahlaa lumessaja iskeä tolppia ja tauluja. Riittä ko pannee pikku lapuule ja niittaa konsumin seinhään. Muistin yheen jutun ko noita reklaami epostia tyhjensin minun daattorista. Niissähän kaupathaansitä Viagraa joka sanothaan anthaan autuuden rakkhauen kipeille äijille joilla vehkheet freistailevat.Yksi mies oli vihdoin viimen saanut lääkäriltä receptin siihen ihmelääkheessen ja kiiruhtannutietenki aptekhin. Touhussa tullut kotia proovahmaan ja sitte istunu oottamhaan vaikutusta javaimoa joka oli töissä. Ja vaikutus alko tietenkin painhaan hikeä ottalle ja paino se muallaki.Eikä se mies hoksanu ette niitten papegoja oli löytäny sen Viagra askin ja popsinu melkheinkaikki pillerit omhaan poskhen. Se kävi aivan kuumana, käkäätti ja elämöitti.Hermostuksissa mies näppäsi sitä kaulasta kiini ja lykkäsi kylskååphiin jäähtymhään. Ei sehalunu ette se pillais koko homman ko vaimo tulle.No riemuhan riitti sielä sänkykamarissa niin ette se papegojaki unohtu sinne jääkaappiin.Mutta sitteko se muisti sen ja aukasi kaapin niin lintu vain hikeä puski ja oli kuumissa.Mies hämmästy aivan ja kysy miteen se nyt näin on ko jääkapissa ollu??Papegoja tuijotti ärtynheenä miestä ja tuiskasi:- Mitääs luulet äijä, ko jäätynyttä kannaa pittää koittaa repiä auki!! No semmosia net sielä mailmalla muistelevat. Kaikilla on omaat hommat ja hommaavat lissäniitä jos puuttuu. Meinaan niitä puuhia.Aurinko jaksaa paistaa vaikka ilta on käsissä. No nythään se on niin ette nuot kellot onmuutettu kesäaikhaan ja tiima pamahtanu lissää. Miteen sen nyt räknää, vissiin se on jostakimuusta poissa sitte, vaiko lainassa kesän yli ja met saama sen takaassin sitte syksylä.On se aikaa ko itte aikaki voihaan muutella miteen vain ja tiimoja lainailla ja liikutella.Varmasti joku matematiikan neropelle sen keksiny, vai mitääs sie luulet?- Heti alkaa Raportti niin pittää kattoa mitä taas mailmala on tapahtunu ja montako ihmistä raiskattu ja montako tapettu. Voi tätä meiän mailmaa ja meitä hulluja ihmisiä! Voi voi...mutta elääkää tet lukijat kuitenki rauhassa elkääkkä tappako toisia. On paljon hauskempiko meitä on muitaki.

Pissa kengissä ja huominen sihtaimessa

4 april ´2006

No tulipa käytyä lenkillä, ninko suomalainen sannoo. Mehään täälä ruottin torniolaaksossatehemä vain meän rundan, pienemän eli suureman. Mie nyt tehiin sen suureman ympäri vuoman.Siittä kertyy rapeat kolme kilometriä. Pienempi runda on niille laiskemille jokka haluvat hopustikotia! Hääty vähään pilkata niitä niin pian nekki ottavat sen pitemän ensi kerralla.Mutta tuli se hyvä olo taas ko käväsi ulkona. Olletikki se omantunnon olo ko mie nyt jonkupäivän olen fyskanu.Kohtasin muuten Joulupukiinki sielä vanhan tullin korsninkissa. Sillä oli parta jäätyny japarkkarilla se kulki. Askel näytti aika lyhyltä, mutta se kuitenki toivotti hyvvää jatkoa mulle jaaiko mennä Muosjoelle. No mie toivotin tietenki sammaa pukille ja ihmettelin sitte ette mitäse nyt sielä Muosjoela tekkee tähään aikhaan vuesta! Sinne mukaan taka se kuitenki katosi jamie pistiin vuoman viimeiselle ojuustalle.Hikitipaat rullasit ottalta ja piti aukassa jakaan blixtlåsia vähääsen ette ilma pääsis jähythämhään.Niinko mie sanoin jossaki muuala ennen, ette alkaa se järki luistamhaan ko vuomale pistää,ja kyllä se niin tekke. Ajatukset alkovat heti, eli kahenkymmen minutin päästä luistamhaan komikkäki.Muistinko mie kerran lensin Uppsalasta Helsinkhiin Finnairin lentokonheela. Siinä oli paljonväkeä ja en keriny ottamhaan klasipaikkaa (ikkunapaikkaa). Jouin istumhaan keskirivhiinja vieressä istu oikea semmonen puurfinne, niinko oikeat ruottalaiset sanovat. Se näytti vähäänhermostunheelta ja pölkäsi varmasti lentää. Oliko sitte käyny sukulaisia ruottissa kattomassaeli mitä oliiki tehnyt.Mie titenki oliisin halunu istua seinälä ette oliisin nähnyt meren ja saaret, ja muutenkihauskempi istua ko näkke jotaki. Oliihan sielä tietenki pitkiä haaleita vaaleita lentoemäntiätukaat nutturalla kattottavana, mutta mitääs niistä ko ei niihin kuitenkhaan sa koskea. Ei saako kattoa ja joskus pukaata kyynerpäätä vähään uloomalle ette se vähään koskee niittenpylhyin ko ne sivu puhaaltaa.Mie kuitenki keksiin yheen konstin jonka olin kuulut ennemmin joltaki. Kännyin oikealleja kysyin hyvin tietävästi ja huononsin minun suomea siltä suomalaiselta ette:- Anteeks, oleettehan menossa helsinkiin?- Juu juu, vastas mies innoissa.- No sitten meidän kyllä täytyy vaihtaa paikkoja, sanoin ystävälisest, nimittäin, tämä keskirivimenee Helsinki Vantaan lentokentälle!Mies nousi heti ja kiitteli ko oikea sivistyny ruottalainen:- Takk, takk, takk, takk! Ja oli kiitollisen näkönen.Muuten soon kyllä tosi ette ne oikeat ruottalaiset kiittelevät aivanko neula oliis tarttunu.Aivan niinko amerikkalaiset hokeevat koko ajaan sitä "Aj laav juuta". Niinko se ei riittäs kokerran sannoo, ja sitteko se muuttuu niin sannoo sitte uuvesta. Niinko se äijä sano silleämmälle ko se valitti ette mies ei koskhaan sano sitä hänelle. Äijä tietenki puolusti itteä ja sanoette ei se ole muuttunu, ja jos se muuttu niin kyllä hän sitte sannoo.Kyllä se on se yheen asian hokeminen aivan tyhjää. Jos täälä joku intoutunu mies sannoojollekki hameihmiselle ette "aj laav juu", niin se varmasti on ajatellu (miettinyt) ja kypsytellytsitä vuosia. Meilä päin kyllä asiat ajaatelhaan ensin läpi ja halki enenko menhään laukomhaanvaikka mitä, ja hameväele on vielä vaarallisempi mennä sanomhaan ajattelemattomiaasioita. Niistä sitte jos kattuu ei selviä milhään irti. Niin se on!No tuosta Viagra jutusta muistin toisen jutuun. Eihän se oikeasti ole mikhään vitsausasia tuo Viagra, varmasti se on hyvä juttu niille jokka tarttevat sitä, mutta...Kuitenki se oli yksi vanhempi mies tuola kyläälä joka oli saanu lääkäriltä receptin siihenihmeläkheessen. Ylpeänä se otti sen askin plakkarista ko yks häneen kavereista tuli. Se ottiyheen tablettin askista ja puraasi pienen kappalheen siitä. No se kaveri katto pitkhiin ja kysyvähään tietävästi ja ylimielisesti, pian ette se kajehti:- No mutta miksi sie noin vähään otaat, eihän tuo vaikuta mithään!!Tämä pillerinottaja katto rauhallisesti ja vastasi:- Kyllä se mulle riittä. En mie semmoshiin homhiin ala ennää, otaan vain sen verran ette enpissaa kenkiä.Muistaka sitte painaa askelta toisen etheen sielä teään rundala, eli lenkillä.Elääkää huominen sihtaimessa ja ankkuri eilisessä niin ei synny mithään tyhjänpäiväsiäryntäilyjä!

Yhtä sannoo ja toista mielessä

8 april ´2006

Pääsiäinen lähentellee ja räntää sattaa, aivan niinko kuuluuki tälle vuoenajale. Kumma kyllänet vuen ilmat, tuulien, myrskyjen, tuiskujen ajaat pitävät paikkansa aika tarkasti. Ja Pyhäin-miestenpäivien suveet tulevat kansa niilla main, ei aina tietenkhään satu justhiin kohalle muttasiihen aikhaan ne tulevat. Kumma ja ihme tämä luonto on. Mutta met ihmiset olema vieläkummemat... taas oli Irakissa tapettu monia kymmensiä ihmisiä, ja se meän SSU puhenjohtajatapellu kapakassa ette nyrkit heilunheet ja mustat silmät tulheet. Tyttö parka ja päissä ko ankkatietenki. Sitte kuitenki koitta syyttää niitä vahtia ette itte selviäis. Siinä meile kasvaa uusialeedaria, johtajia, mutta niinko se pruukathaan sanoa; semmoset leedarit ko ihmiset, ei meistäenempää voi vaatia, met saama net leedarit jokka olema ansaihneet.Noh´enpäs tiiä, on lauantai ja justhiin on konsummin ovetki pantu kiini kaheeltatoista. Koska netpanhaan kiini eikä sitte enhään auvasta ollenkhaan. Luoja tietä, ja mistä met sitte sen joka-päiväsen leivän haema? Ko ei kauppaa ennää ole. Mutta ihminen on sitkeä ja kyllä met konstitkeksimä ko nälkä alkaa painaa päälle. Jos ei muuta niin suomenpuolele ostoksille köössä,jonossa, niin sitte niitten kauppiat ilahtuvat kuitenki ko lissää kundia saavat. Aina se joku ilahtuuko toiset itkee, näinhän se on.Tuosta kaupasta tuli miehleen yksi asia, vaikka se kyllä oli pankossa. Yksi vanha pari lähtisauvat käessäin pankhoon kattomhaan ette niitten säästämät pansuunirahat on sielä jäljelä.Nyt oli kuitenki niilä huono tuuri. Justhiinsa ko net olit asiat tarkastanheet ette rahaat oliitsielä, no sehän oli hyvä asia tietenki, mutta ko net olivat lähöössä niin sisälle ryntäsi kaksi pankki-ryöstäjää. Ne huusivat ette käet ylös ja housut alaas, noh´ei net juuri niin huutanheet, muttakuitenki kädet ylös, huusivat. Sitte net huusivat ette kaikki laattialle, ja väki totteli, paitti ei tämävanha mies joka oli sielä mummelinsa kansa rahoja räknäämässä.Noh´pankkiryöväri usuutti sitä pistoolilla ja huusi ette maahan ukko!! Vanha mies seiso vainja sano ette hän on siviili agentti. Ryöväri uhkasi vielä enämpi ja käski maahan, mutta mies vainseisoi ja hoki ette hän on siviili agentti (civil agent). Noh´tuli se toinen pankkiryöväri ja olivielä ärtynheempi ja karju vanhalle miehelle että;- Ukko siitä maahan ja pian!!Mutta ei miesko seiso vain ja sanoi ette hän on siviili agentti.Viimen ne ryöstäjät sitte alkovat pöläätä ette poliisi tullee ja painovat oveen päälle ja ulos.No ihmiset jokka makasivat laattealla nostivat päitään ja muoriki nousi ylös ja otti vanha faariakäjeestä kiini ja talutti ulos. Sielä ulkona se muori sano sitte sille faarile ette;- Ethään sie mikhään siviili agentti ole, sie oleet seniili dementti.Niin net sitte kävelit kotia käsi käessä, onnellisen näköisinä ko rahaat olit olheet pankossaja kaikki oli mennyt hyviin.Niin se elämä voipi olla. Yksi oksa menny poikki männyssä tuossa ulkona ja rieppaa koRaipansaaren Liisan puutunu käsi. Traktori jyrrä jossain kylälä, lunta vissiin lykkää, ja yksin-näkööset lumihiutalheet syöksyvät maata kohi ko kamakaaset konsanaan. No sitä nyt eitietenkhään nämät laaksolaiset ymmärtänhet, mutta väliäpä sille, pitäis niitten oppia vähänenäämpi tuota suomea, ette meilä ei tuliis niin paljon puhuuttua tätä puuta heinää ja silkkakielten sotkemista.- Noh´kielet rivhiin, enpä tohii sanoa enäämpää, sanoi faari ja katto sitä vihaista emääntää!Elääkää ihmisiksi sitte taas, käykää lenkillä, saunokaa, mutta olkaa varovaisia sen viinan kansa.Niin, ja niitten hamehelmasten kanssa, ko niistä ei koskhaan tiiä mitä net hoksaavat.Noh´voinhaan mie varoottaa teitä hamehelmasiaki ette älkää kaikkien honkainkolistajienkansa menkää, ko net sannoo yhtä niin niillä on kuitenki aina toinen mielessä. Uskokaa minua,mie tunnen net, mutta jos ette usko niin menkää sitte ja syyttäkää itteänne.Heippa sanoi Juustovaaran isäntäki ja lähti. Niin sanoon mieki ja meneen.

Viinaa ja propagandaa

8 juli ´2006

Parhaillaan on Pajalan markkinat menossa täyttä häkkää. Moni on täältäki lähteny sinne käve-lehmään ahtthaaseen ja kuuhmaan. Ihmisiä sielä varmasti on `kun muurahaisia´ niinko VeikkoLavi lauloi muinoin, eli... "Ihmisiä on kun muurahaisia..."tralalaa, enpä muistanu taaskhaanenäämpää. Kyllä se on ko niitä lauluja ossaa vaikka kunka paljon mutta pahuus vain ensimäisenrivin kaikista ja vain jonku sanaan sieltä sun täältä. Olis hauska laulaa ko ossais ja ossais tekstinki.Muuten siittä ei tule paljon mithään. Mie pruukaan laulaa piilissä ko kukhaan ei kuule, niinjos joku pian joutuu kestämhään. Yksi pikku poika sano kerran mulle ette "Nyt sie Reino et saaennää laulaa tuota sammaa kappaletta tälle päivälle, nyt pittää tulla jotaki toista" Noh´ sittepämulla meni suu umpheen.Niin net pajalan markkinat,noh´en kyllä kehtaa lähteä sinne, vaikka hauska sielä pian olis.Niinko minun sisko kysy minulta miksi mie en ollut menny sinne, niin vastasin niinko torniolaakso-lainen mies koskaki ette.. "No mitääs mie sielä?" Näkkehän sielä ihmisiä, jatko siskoni."Mutta niitä ihmisiähän näkke koko ajaan teevessä, ja mitääs niistä, nehän on kaikki melkheinsamanlaisia" vastasin aivan ninko kuuluki torniolaakson miehelle vast... "Joo" , sano sisko,"mutta ei niittenkans mene puhua". Mie ajattelin hetken ja vastasin ette.. Kyyllä niitten kansmennee.Niin... no menneehän niitten kans tietenki puhuakki mutta ei net aina vastaa tietenkhään.Muistanko tuli teevee meille kotia.Se oli kevättalvela 1962. Olin pikkuveljen kanshiihtomassa jossaki sielä Kahtavaarassa. Sillä aikaa oli tullut joku teeveenaasari pajalastaja myyny aivan uuven television isälle. Oli vähän semmonen hujari se myyjä, kuulima jälkheen,mutta ei meän issää kukhaan pystynyt hujjahmaan. Ko se aina meillekki opetti ettei tavaraasaa maksaa enneko sen saapi kätheen. Isä oli kauppiashenkinen aina sisimphään asti, joskustuntu ette kaikki oli myytävänä jos hinnasta sovithiin. Noh´anoppi sillä kuitenki jäi myymättä.Taisi olla semmonen lappalaismuori ettei niin vain myyty. Piippua se veteliki, muistan komet pienenä saima olla sielä kaksi viikkoa kesässä.Mutta siihen teeveessen.Ko met tulima hihtomasta ja silmäsimmä pikku veljen kanssakamarhin tammikaapin pääle niin siinä oli se kauhea kapistus. Se oli päällä, sanoi isä, ja metistuima sohvale kattomhaan. Ääni oli päällä kans mutta ei sieltä kuulunu ko säpinää eikä siinämithään kuvvaa ollu. Mutta silti siinä oli jotaki, aivanko täynä valkeita muurhaisia ja niiläoli kauhea hoppu. Laukoit siki soki koko ruuvussa ette silmät aivan meni kiemuralle.Eihän sielä ollu vielä mithään lähätystä! Mutta met istiuma kitenki ja kottoima ja kattoima...Se oli niin jännä. Emmä olheet koskhan ennen nähneet semmosta, ja meilä oli aivan ensimäinentelevisio koko kylässä, niin suomen puolinen kylä mukhaan räknätty.Isä oli ennemmin ostanu ensimäisen radionki meän seudule, mutta sitä mie en muista, eli en olluvielä syntynykhään.Sitte sitä televisiota kattothiin kaiket illat ja suomesta tuliit puoli kyllää aina meile kattomhaan.Joskus pyhiinä ko oli niitä kilpahihtoja teeveessä jossa oliit suomalaiset ja ruottalaiset vastakkaaniin se oli kauhea huuto ja tinka. Tuntu ette katto nousee ilmhaan ko siinä voittajaa ylistethiin jahävijää puolustethiin. Otethiin kaiken mailman syyt miksi suomalainen eli ruottalinen ei pärjäny.Mutta käsiksi ei juuri käyty, pian se aina ei niin kaukanakhaan ollu. Joku nipiisti vähäsen,kuitenki Matilan Hermanni joka oli semmonen vähän konnaminen, leikkimielessä.Oli se yksi vanha mies sielä suomen puolela joka oli eläny jo kauvon. Hietalan Kalle sen nimioli ja sillä oli aivan valkea hevonen. Näytti niin kummalta ko se ajo sillä valkealla konilla.Taisi olla aika laiskaki se hevonen, jos mie oikhein muistan.No Kalle oli nähnyt paljon tätä elämää eikä uskonu kaikhiin höpötyksiin. Mutta se haluusaina istua köökin sohvala mistä näki suorhaan kamarin ovesta television joka tietenki oli päälä.Isä pruukas aina sanoa Kallele ette.. "Mene Kalle sinne kamarhiin istumhaan ette näetparemmin". Kalle vastas aina ette ei hän peruusta siitä televisiosta "Ei sielä ole ko propagandaa,ja mitä ne sielä vain sähölä kuvia heiluttavat, ei hän kyllä..." Mutta kuitenki Kalle istu silmätarkkana siinä köökin sohvalla ja katto mitä sielä televisiossa hommathiin.Niin oli mailma tullut meänki kamarhiinja sekottanu monen mielen sekuvain sähölläheiluttamilla kaiken mailman kuvilla. Pitääs vielä tänäki päivänä uskoa niihin Kallen sanoihinettei kaikhiin höpötykshiin voi luottaa.Elääkää sitte kunnolaensi kerthaan asti. Juokaa paljon ko on näin lämmin, mutta elkää silti niinpaljon viina ko vain vettä. Viinala on se paha puoli ette se mennee tukhaan ja jokku se tekkeehulluiksi ja toiset aivan hauskoiksi. Joku taas sammuu ko saunalyhty.Niin se on.

Min far och jag

Text: Reino Larsson

År 1961 tömdes ladugården på kossor och hästen ’Isku’. De skickades med slaktbilen och det var en sorglig dag, mest kanske för min mor, men också för far min.

Vi började hämta mjölken med en treliters hämtare varannan dag från granngården på finska sidan, hos Aino och Aukusti. Hämtaren var emaljerad på utsidan och gul till färgen. Jag var en femton-sextonårig yngling full av drömmar och gott om fantasier. Jag ville bli polis som min svåger redan var i huvudstaden.

Folk från Finland började ringa till far min och beställa kaffe, socker och vad det var att tagas med av den som hämtar mjölken. Oftast var det jag. Jag visste att vi inte fick göra det, utan finländarna fick hämta det själva för att få tullfrihet. Det tog emot mig, för ofta satt en finsk tullare i gungstolen vid fönstret i huset där vi hämtade mjölken. Jag ville inte få trubbel med finska tullen, så jag sade åt min far att jag inte ville det, och jag ville inte åka fast och få efterräkningar, för jag tänkte söka mig till polisskolan. Fars reaktion blev;

”En sådan feg karl kan aldrig bli polis”!

Jag sökte aldrig till Polisskolan för på den tiden skulle nyblivna tjänstgöra de första två åren i huvudstaden. Jag hade väl hittat min tjej i den vevan och ville inte så långt från henne. Istället har min ena dotter fullbordat sin pappas dröm och och jobbat i tullen och är nu polis sedan flera år tillbaka. Så kan det också gå! Dessutom är hon skrämmande lik mig 😕

Min stora passion var att skriva och allt med papper och pennor intresserade mig starkt. Min far köpte en begagnad reseskrivmaskin, en tysk ’Olympus’, av en kringresande försäljare. Far hade sin ’dyrgrip’ på sitt skrivbord. Jag satt i andra rummet med papper och penna och sneglade på skrivmaskinen, när så blev tillfälle. När far rodde eller stakade sin båt över till finska sidan, särskilt på söndagarna, så passade jag på att låna hans maskin. Gångerna blev fler och fler, och jag blev djärvare och djärvare. Jag ’testade isen’ om den bar. Till slut vågade jag ha skrivmaskinen på mitt rum även när far var hemma. Det var spännande och djärvt, tyckte jag. Far var medveten om det. Ibland kikade han in genom dörröppningen och frågade om jag inte hade annat att göra, något viktigare än att knappa på hans skrivmaskin.

Far blev aldrig någon skrivmaskinist och jag var orolig för att han plötsligt skulle sälja den till första bästa kund. Det gjorde han dock inte, som tur var.

Jag ville bli något! Mina äldre syskon hade redan lämnat hemmet och jag var orolig för att far såg mig eller min lillebror som det enda hoppet att någon skulle ta över gården efter dem. Hans favoritargument var att ”denna gård hade försörjt flera generationer före honom och kommer att göra det också i fortsättningen”. Vi hade ju relativt stora åker- och ängsmarker och en hel del skog också.

Jag kände mig inte hågad, utan jag ville ut, jag hade ju mina drömmar. Jag ville till skolan för att få den grundkompetensen som krävdes för att möjliggöra min utstakade väg. Jag tvekade mellan två möjligheter, militären eller folkhögskolan. Det lutade mest åt den senare. Tanken tog fart och bet sig fast i mig allt stramare. Jag tog mod till mig och frågade en kväll när far låg i sin säng och lyssnade på radio; ”Jag tänker söka mig till en folkhögskola, så jag undrar om du kan låna mig pengar till det?”

Svaret blev ett tydligt ”Nej!”

Det var enkelt att fatta, det fanns inga andra alternativ.

Tanken fortsatte att bränna i mig och jag pratade om det med min kompis Olli från finska sidan. Han var rak och tydlig. ”Det första och viktigaste är att du nu skickar in ansökningsblanketterna till skolan, och resten ordnar sig alltid på ett eller annat sätt”.

Ja, tydligare hade ingen annan kunnat säga det, det var glasklart. Det var bara jag som tvekade och mumlade; ”Det är så lätt att säga..”

Aino och Aukusti lirkade lättsamt ut mina problem och var bestämda med en sak; ”Du ska till skolan!”.

"Ja men.. min far nekar att låna pengar till mig, ynkade jag fram". Jag såg hur de båda reagerade och Aukusti blev nästan upprörd, han som var snällheten själv;

”Du ska till skolan och om inte din far lånar pengarna så ska jag göra det!”

Det kändes ofattbart för en ung kille, varför skulle dom låna mig pengar?

Givetvis såg jag min chans där att sätta lite press på far min. Jag sa åt honom att Aukusti hade lovat låna pengar till mig för skolan, om inte du gör det!

Jag såg att det stack till ordentligt i min fars stolthet och han nästan fnyste; ”Nå varifrån ska Aukusti ta dom pengarna ifrån!?”

Jag hade träffat en svag punkt hos min far, hans stolthet. Han hade tvingats att säga så om sin bäste vän.

Lika träffande som han hade gjort en vinterkväll hemma hos oss när mor hade stått och diskat i köket och far hade närmat henne några steg och sagt åt henne; ”Nog har vi ändå fått fina barn, du och jag, det är väl bara Reino och jag som är som fulaste och sämsta”. Jag stod vi spisen och hörde vad han sade. Sådant hade han aldrig tidigare sagt och lite förvånad blev jag, men sade ingenting. Inte min mor heller. Jag var i den känsliga åldern när man kanske hade börjat fundera på sitt utseende och blivit intresserad av tjejer.

Så visst, nog kändes det, men samtidigt visste jag att min far inte menade så illa som det lät. Jag var nog en besvärlig son, för min far, en period i min ungdom. Jag sade emot far nästan vad det än gällde. Ibland när han pratade med någon gäst så kunde han stanna till och titta på mig; ”Men ska inte Reino säga emot!?” Jag var trotsig och besvärlig, men bara mot min far. Jag försvarade min mor med samma energi som jag när jag käftade mot min far, om hennes välmående var hotad. Det var aldrig frågan om något fysiskt.

Många gånger sade min far skarpt åt mig att jag fick bara sticka min väg. Jag satte emot och stannade kvar, så klart.

Nu när jag tänker tillbaka som vuxen vet jag inte hur jag skulle ha gjort i fars ställe. Någon har sagt senare, att allt groll mellan min far och mig berodde på att vi var så lika. Hm, kan vara så, nu när man ser i backspegeln, men då tyckte jag inte alls så.

Jag sökte till Tornedalens folkhögskola, mycket tack vare min kompis och inte minst med stödet från paret vi hämtade mjölken ifrån, Aino och Aukusti.

De åren på folkhögskolan var några av de bästa, och jag minns de med värme, jag fick så mycket med mig i ”ryggsäcken” när jag skulle fortsätta vidare.

När jag väl var på skolan så fick jag all den hjälp jag behövde av far.

För att jag inte ska ge en nedsättande bild av min far så vill jag poängtera att min far var en fantastisk människa, han var mycket social och utåtriktad, han älskade människor av alla de slagen, stora och små, och framför allt trivdes han med andra människor.

De sista åren i hans liv kom vi närmare varandra. Vi pratade om allt möjligt, som två vuxna, och han tackade mig för den hjälp han fått. Han sade att vi syskon skulle samsas om det som han lämnade kvar.

Jag tror att jag kunde ana lite stolthet över mig, att jag hade lyckats ganska bra i livet, hade familj och hus och ett bra statligt jobb. Han om någon kände till alla tullarna som hade kommit och gått från de närmaste tullposteringarna. Både finska och svenska, de var vänner som ofta satt vid hans kaffebord.

När vi senare var på patrull, jag och min dåvarande chef, så brukade vi titta in hos far min, som var brukligt genom tiderna. Plötsligt ställde far en fråga till min chef: ”Varför anställde ni Reino i tullen, jag har ju andra söner också. Reino är ju så samvetsgrann att han kan till och med göra beslag hos folk”?

Min chef Harander hajade inte riktigt frågan, så efteråt i bilen frågade han mig; ”Vad menade din far egentligen med den frågan?”

”Ahh’, det var bara något gammalt som han ville förmedla till mig på ett snyggt sätt. Du kommer inte att förstå det ändå!”

Torniojokilaakso!

Katson miten väyläni vesi ohitseni virtaa,

tunnen sen sykkeen suonissani pumppaavan.

Ihailen suvantojen peilipintoja

ja kuuntelen koskien tuttua kohinaa,

annan vaarojen niiden äänet vahvistaa.

Suojaan silmiäni keväthankien kirkkaudelta,

ja annan syksyn sisimpäni juhlasalit värittää.

Tutustun itseeni, kaamoksen hiljaisessa pesässä.

ja rohkaisen mieltäni mustien hahmojen ympäröimänä,

kuutamolla kuusimetsässä.

Minun laaksoni,

kylien ja niittyjen maa, vesien ympäröimät saaret,

ladot harmaantuneet, entisaikoja muistuttaen.

Kiviset kotirannat, hiekkapakat

ja isiemme tervalla suojatut puuveneet.

Ne myöhäiskesään laajat vuomat, niiden rämiskörannat

- ihan kun kullalla oliisi kehystetty!

Mieleni kirkastuu kun tunnen

kesätuulen kasvojani hellästi siveltävän,

juhannuskoivujen lapsuuskotiini ovea koristellen,

pääskysten kiireitä ja pesäpuuhia seuraten.

Istun ystävän seljässä - kivellä, minun väyläni varrella.

Polskutan varpailla sinistä vettä

ja kuuntelen naapureitten varhaiskesän puuhista

yli väylän kantamia ääniä -

aivan kun hopeatarjoittimella tarjoiltu.

Annan mieleni sekä sieluni yhtyä tähän rantaan,

tähän väylään,

minun laaksooni - Torniojokilaaksoon!

                                                                                        Teksti: Reino Larsson                                                                                                          Uudenvuodenpäivänä 2004